Siellä sitä oltiin mekin mukana, Muuraisen Petri ja allekirjoittanut, Vampulan tapahtumassa. Vuorisen Hannu Helsingistä junaili tämän vuoden tapahtuman Vampulassa sijaitsevalle yksityiselle lentokentälle. Aivan oikein, siis yksityiselle Leevi Laitisen omistamalle lentokentälle. Laitinen innostui vajaa 70 vuotiaanan lentämisestä ja on nyt kuusi vuotta myöhemmin oman lentokentän ja muutaman lentokoneen onnellinen omistaja. Isoilla pojilla on isojen poikien harrastukset.


Kenttä on saanut nimetty omistajan vaimon mukaan.

Paikalle saapui porukkaa Helsingistä, Pohjanmaalta, Tampereelta ja Turusta. Yhteensä hinauskoneita oli seitsemän ja purjekoneita kahdeksan. Homma pistettiin käyntiin lauantaina päivällä ja hyvässä kelissä ajettiin hämärän tuloon saakka. Osa porukasta jäi yöksi ja sunnuntaina jatkettiin vähän tuulisemmassa säässä iltapäivään asti. Hinauksia tuli mukavasti ja ”traktori-kuskit” olivat välillä melkoisen kiireisiä. Tämä siitä syystä, että nostot puuttuivat lähes kokonaan ja purjekoneet kaartoivat usein laskuun pian hinauksen jälkeen. Suurin osa purjekoneista oli vielä vintagehenkisiä vanhojen purjekoneiden pienoismalleja, jotka eivät lennä aivan niin hyvin kuin modernit ”tehopurtsikat”. Kaikille riitti siis kiirettä ja hinaushommissa ainakin allekirjoittaneelle tuli välillä kunnon hiki.


Komea kalusto ja ylpeät omistajat!

Meillä Kuopiolaisilla oli mukana allekirjoittaneen hinauskone Wilga 2,4m ja purjekone ASH-26 4,2m. Muuraisen Petrillä oli purjekone Alpina 4m. Komeaa kalustoa oli muillakin ja mieleen jäivät erityisesti Pikkusaaren Jukan tuliterä hinauskone Auster 3,5m jossa moottorina ZG62 ja Vuorisen Hannun Super Cup 4m 100ccm ZDZ boxerilla. Hannun kone painaa 22kg ja ennen tätä tapahtumaa se oli varustettu sähkömoottorilla. Lienee jonkinlainen maailmanennätys. Sillä jopa hinattiin silloin! Juhani Laurin Piper Pawnee 2,7m oli porukan ainoa metanolikoneella varustettu. Moottorina on Laser 180 nelitahti. Ensivaikutelma koneesta oli se, että alitehoinenhan se on 8 kg painolla. Juhani veti kuitenkin kaksi (!) nelimetristä purjekonetta yhtä aikaa taivaalle ja vielä skaalanmukaisesti peräkoukusta. Huh, hiki tuli sitäkin katsellessa..


Matti valmistautuu hinaukseen Hannun piperillä.

Pohjanmaan pojat todellakin hinaavat aivan skaalanmukaisesti peräkoukusta eivätkä koneen katolta painopisteestä, niin kuin maailmalla yleensä. Siinähän purjekonekuskin suoritus on erittäin tärkeää, koska peräkoukusta väärään suuntaan vetämällä saa hinurin kyllä tekemään mitä haluaa. Allekirjoittanutkin roikkui muutaman hinauksen Juhanin ”pöönin” peräkoukussa mutta yllätävän helppoa se kuitenkin oli. Taisi olla kyllä melkoisen osaava traktorikuskikin ja sain jatkuvasti hyviä ohjeita asennon korjaamiseen. Sain myös ”maistaa” Painilaisen Vesan Brücker Jungmeisterin ja Vuorisen Hannun Super Cupin perässä roikkumista. Kaikilla hinureilla on oma luonteensa ja muutama keikka tarvitaan ennen kuin homma menee aivan putkeen.

Sitten nähtiin jotain sellaista, mitä ei vieläkään meinaa uskoa. 1,6m hiilikuituliidokki, jonka nousunopeus on sähkömoottorilla n. 200km/h ja vaakalentonopeus vielä paljon päälle. Kyse on pylonluokasta, jossa pikkuakusta otetaan 160A (!) muutaman sekunnin ajan kerrallaan. Akun lämpötila oli lennon jälkeen 95 astetta

Näistä kokemuksista tuli taas virtaa omaankin harastukseen lisää ja uuden Wilgan rakentaminen alkaa syyspimeässä. Teen vähän isomman, n. kolmemetrisen, moottoriksi laitan boxserin ja teen Wilgaan jousitetut laskutelineet skaalanmukaisesti. Vampulassa puhuttiin myös yli viisimetrisistä purtsikoista, joten saapa nähdä…


Juhan ASH-26 valmiina lähtöön. Isompaa vaan tekisi mieli...



Juha Reinikka


Takaisin alkuun