Ruotsinpyhtää Aerotow 9.5.2009
11.03.09
Kuvia on osittain lainattu Lennokit Netistä IGG Finland säikeestä. Kiitokset kaikille kuvaajille, en itse ennättänyt ottaa kuin muutaman. Juha Reinikka.
Ruotsinpyhtään lennokkikenttä on yksi Suomen hienoimmista. Se on rakennettu Strömforsin ruukkialueen läheisyyteen entiselle perunapellolle suuren peltoaukean keskelle, mutta perunapellolta se ei todellakaan vaikuta. Alue on Kymijoen suistoaluetta ja joki virtaa kentän takana olevan saunan ohi. Kymijoki nousee joka syksy myös pelloille ja keväällä vedet pumpataan takaisin jokeen. Kaikesta tästä huolimatta Loviisan ilmailijat laittavat joka kevät kentän kuntoon ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, se on yksi Suomen hienoimpia lajissaan. Siellä pidetään joka vuosi lukemattomia kilpailuja ja tapahtumia. Loviisan Ilmailijat täyttää tänä vuonna 20 vuotta ja kesäkuun 13. lauantainan kentällä pidetään sen kunniaksi ilmailunäytös.
Kenttä on suuri ja tasainen ja ilmatilaa on riittävästi.
Kenttä on suuri tasainen ruohoalue ja siinä on joka suuntaan paljon vapaata tilaa, joten skaalapurjekoneiden operointiin paikka on mitä mainioin. Sinne kentän laidalle ilmestyi 9.5. perjantai-illan kähmyssä auto ja peräkärry. Kaksi miestä hyppäsi ulos, rullasi auki kädessään pitämänsä käärön ja kiinnitti sen varikon vieressä olevan katoksen seinään. IGG Finland banderolli oli paikoillaan ja Ruotsinpyhtää Aerotow 2009 oli avattu! Loviisan Ilmailijoiden Heikki Astikainen toivotti pitkämatkalaiset tervetulleiksi ja sitten katselmoitiin paikat. Pekka Kakko Salosta oli myös parkkeerannut oman Motorhomensa kentän laidalle. Voi helkkari että oli hieno keli, tuuli heikkoa ja aurinko paistoi taivaalla. Paikalla saapuneet olivat Reinikan Juha ja Pajusen Arto Kuopiosta ja kohta pölypilven keskellä jarrutteli Espoolaisen Hannu ’Hank’ Vuorisen auto. Kuomut auki vaan ja koneita esiin!
Astikaisen Heikki ja Heikin kesäasunto kentän laidalla. Late oikealla esittelee ylpeänä Ranskalaisten lahjaa (Bidule) IGG maailmalle.
Pian kuului tuttu tuhina, kun PZL 104 Wilga käynnistyi ja veteli malttamattoman oloisena hinaussiimaa selässään kohti kentän keskustaa. Hank ja Arto kantelivat Pucahczia ja Lunakia kentälle samaan linjaan ja kohta Wilgan 100ccm King kiersi pannu punaisena ja veti skaalapurjekoneita Pyttiksen taivaalle. Keliä ei enää illalla oikein ollut. Siitä piti huolen vain muutaman kilometrin päässä loiskuva Itämeri, josta puhalsi tasainen ja viielä iltatuuli. Kaikesta huolimatta keikkaa tuli mukavasti ja kohta Juha Puchaczkin sai ilmaa siipiensä alle Arton ohjastaman BigLiftin perässä. Pekan ASK-21 oli vielä neitsyt, mutta tässä porukassa se menetettiin aika pian. Pekka löi narut kiinni, Arto työnsi BigLiftistä tikun eteen ja kohta ASK liiteli upeasti korkealla taivaalla. Pekka pyöritteli ASKia varmoin ottein ja kohta se taputuksien kera lasketutui nätisti yleisön eteen.
Pekka ja ASK-21 valmiina ensilennolle.
Pari tuntia vedettiin koneita ylös ja ajeltiin alamäkeä alas. Pian oli kello yhdeksän ja kentällä alkoi hiljaisuus. Sieltä tosin kuului edelleen vaimeaa ähkettä ja puhketta, koska joen varressa oleva sauna täyttyi IGG äijistä. Heikki oli tietysti pistänyt kiukaan kuumaksi vieraitaan varten. Pilkkopimeässä vielä paistettiin juustochiligrillimakkaraa nuotiolla ja otettiin punaviinit 40 vuotiaalle lennokkipojalle nimeltään Hank. Sitten painuttiin paikalliseen majataloon pitkälleen. Jos matkalla sattuikin olemaan pubi auki, niin ainakaan montaa ei otettu ennen punkaan kaatumista…
Kentän takana on sauna ja sen takana virtaa Kymijoki. Kuivalta näyttää, varsinkin terassilla...
Aamulla keiteltiin kahvit ja lähdettiin kentälle. Kaikki oli valmista ja samalla ensimmäiset autot saapuivat jo paikalle. IGG äijiä alkoi nousta ulos ja nostella skaalapurjekoneita ja hinauskoneita kentän laitaan. Se oli aivan luonnollista, koska tänään oli tarkoitus järjestää kaikkien aikojen skaalapurjekonetapahtuma Suomessa! Sellainen siitä oli tulossa, vaikka säätiedotus lupaili vähän haasteellista keliä. Aurinko kuitenkin paistoi, tuuli oli kohtalaista ja koneita nousi taivaalle hinauskoneiden perässä. Yksi ja toinen käytti konettaan ilmassa ennen klo 10.00 pidettävää Briefinkiä. Juha sitten huuteli porukan kassaan ja avasi tilaisuuden. IGG Finland oli perustettu muutama kuukausi aikaisemmin ja jäseniä oli jo 35 henkeä! Kaikkien kanssa oli meilailtu ja soiteltu, mutta naamat puuttuivat osalta. Siispä ensin esiteltiin itsemme ja paljastettiin myös nimimerkit lennunetissä. Ai tuoltako se näyttää… Päivän ohjelma oli yksinkertainen, kuten se on kaikissa IGG tapahtumissa: Jos kone on maassa, niin se pitää saada ilmaan. Jos kone on ilmassa, pidetään se siellä mahdollisimman kauan. Jos se kuitenkin päättää tulla alas, niin palataan kohtaan 1. Tällä ohjeella pistettiin ruletti pyörimään.
Klo 10.00 Briefing ja sitten taivaalle.
Arto ja IsoHissi (BigLift). Hank ja Matti ihmettelmässä.
Matin Habitchille ei valitettavasti löydetty sopivaa tuulirakoa ja ensilento jäi tekemättä.
Hankin Puchaczin pilotilla oli aikaa ottaa välillä torkut.
Homma rullasi mukavasti pari tuntia, mutta silmäkulmasta piti samalla seurailla lähestyvää rintamaa. Vaikka sen tiesi tulevan, niin mielessään toivoi, että se halkeaa ja hajoaa pieniksi palasiksi juuri tällä kohtaa. Sieltä se vaan lähestyi vääjäämättömästi. Puolen päivän aikoihin tipahti ensimmäinen pisara maahan. Se oli vaan joku hajapisara, eihän tuo pilvi edes näytä sadepilveltä… Kohta tuli toinen, kolmas ja sitten piti vetää pressuja koneiden päälle. Kaikki menivät sateensuojaan, paitsi Aatu, joka räimi lätkä pohjassa uudella Pilatus Portterillaan kaatosateessa! No, kohta tuli Aatukin herraseuraan katoksen lipan alle. Taivas muuttui harmaaksi ja alkoi tylsä odotus. Siinä ennätettiin vaihtaa kaikki kuulumiset ja syödä kylän ruokaravintolan kaikki pihvit. Osa porukasta joutui valitettavasti lähtemään kotiin valmistelemaan sunnuntain Äitienpäivää. Sadetta jatkui neljään asti, jolloin taivas yhtä-äkkiä aukesi. Pressut vedettiin nopeasti pois koneiden päältä ja ensimmäiset koneet olivat heti taivaalla. Tässähän on vielä aikaa!
Sade alkoi ja koneet peiteltiin.
Tuuli alkoi nousta ja tuntua hieman haasteelliseltakin. Aatu veti edelleen niin paljon kuin Portterista lähti, mutta muut alkoivat pikkuhiljaa maadoittamaan kalustoaan. Kohta tuuli niin, että koneita piti pidellä paikoillaan. Viimein se Aatukin luovutti ja taas odoteltiin. Aurinko paistoi, mutta tuuli aivan helkkaristi. Taas porukka harveni, mutta muutama sitkeä IGG äijä jaksoi odotella tuulen tyyntymistä. Se ei varsinaisesti tyyntynyt, mutta kuuden jälkeen illalla se alkoi olla siedettävissä lukemissa. Päätettiin ottaa hinutreenit. Juha kantoi kaiken nähneen ASH-26 kentälle ja levitteli sen 4,2m pitkän ja n. 4,5 painavan siipikaluston Aatun portterin kanssa samaan linjaan. Aatun Pilatus Portter veti 58Mvvs:n kanssa purtilon taivaalle pari kertaa kuin tyhjää vain, ja eipä Aatu sen enempää treeniä tarvinnutkaan. Mies ja kone ovat täysin valmiit IGG sessioihin.
Aatu ja Pilatus Porter. Juhis katselee ja Late taustalla keskittyy. Juhis on melkein koukussa...
Täältä tullaan, anna mennä vaan!
Lauri ’Late’ Toikan Bidulee, tai ’Bidee’ kuten ranskalaista lentokoneen irvikuvaa pojat tuttavallisesti kutsuvat, oli vielä hinuhommissa korkkaamaton. Niin taisi olla Latekin… 120ccm boxeri lyötiin tulille ja Late rullaili sen lähtöasemiin. Seuraavaksi tehtiin pieni hinaussuunnitelma ja eipä siinä kummempia jännitelty, vaan Late pisti kaasutikun eteen. Lyhyt kiihdytys, purjekone ilmaan ja Bidulee nosti keulaa kohti sen historian ensimmäistä hinausta. Vähän tiukan nousun ja muutaman äkkinäisen käännöksen jälkeen oltiin sitten korkealla. Purjekone irroitettiin ja molemmat tulivat alas. Ihan hyvin se meni, virheitä kertailtiin ja kohta oltiin taivaalla taas. Laten moottori kaipaili vähän säätöä ja komentaja julisti tauon paikalla.
Laten Bidulee. Taustalla laaditaan hinaussuunitelmaa. Juhan kädessä ASH 26.
Aatu, Hulkon Timo, Kurjen Juha-Pekka ja pari muutakin yleisön joukosta harmitteli, että Puchacz jäi sitten näkemättä ilmassa. Ne lensivät ennen kuin saavuttiin paikalle. Arton kanssa pidettiin lyhyt neuvottelu, kärrin kuomu aukaistiin ja jo pakatutut koneet nostettiin sieltä ulos. Kohta ne olivat linjassa kentällä. Edessä oli Arton BigLift 35ccm bensakoneella ja 7kg painollaan. Perässä oli 5.2m Puchacz 15,3 kilon painoisena. Alla kostea ja hieman pehmeä nurmikenttä ja yläpuolella Ruotsinpyhtään iltataivas, jonne molempien teki mieli… Ei kyllä onnistu, kuului sivulta, mutta Arto pisti hanat auki ja Juha kielen keskelle suuta. Ällistyttävän lyhyen lähtökiidon jälkeen puhku nousi siivilleen ja sinne taivaalle se vaan hitaasti mutta varmasti nousi. Siimat irti parissasadassa metrissä ja pikkupurjehduksen jälkeen oltiin alhaalla. Toisella keikalla taivaalla olikin sitten kaksi purjekonetta, koska Arton Hinuri sammui kesken kaiken. Molemmat liitelivät nätisit alas lähtöpaikalle.
Kuomu kiinni ja taivaalle.
Late sai Bidulen kuntoon ja sen jälkeen vedettiin puolen tusinaa hienoa vetoa n. 200-300m korkeuteen. Homma oli Latellakin hanskassa ja Bidulee osoittautui varsin hyväksi hinauskoneeksi. Sellaiseksi se on suunniteltukin, vaikka pojat sen ulkonäölle vähän hymyilivät. Tähän sitten päätettiin suomen suurin IGG tapahtuma kautta aikojen. Aurinko paistoi, tuuli oli heikkoa ja kaikki juuri siinä asennossa, kuin sen olisi pitänyt olla päivällä. Pölypilven keskellä näkyi perävaloja, kun Astikaisen Heikki IGG lippis päässään jäi katselemaan kentän reunalla poistuvia autoja. Eipä tiennyt Heikki, mitä sai aikaan. Tänne tullaan joka kevät uudestaan!
Ruotsinpyhtään lennokkikenttä on yksi Suomen hienoimmista. Se on rakennettu Strömforsin ruukkialueen läheisyyteen entiselle perunapellolle suuren peltoaukean keskelle, mutta perunapellolta se ei todellakaan vaikuta. Alue on Kymijoen suistoaluetta ja joki virtaa kentän takana olevan saunan ohi. Kymijoki nousee joka syksy myös pelloille ja keväällä vedet pumpataan takaisin jokeen. Kaikesta tästä huolimatta Loviisan ilmailijat laittavat joka kevät kentän kuntoon ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, se on yksi Suomen hienoimpia lajissaan. Siellä pidetään joka vuosi lukemattomia kilpailuja ja tapahtumia. Loviisan Ilmailijat täyttää tänä vuonna 20 vuotta ja kesäkuun 13. lauantainan kentällä pidetään sen kunniaksi ilmailunäytös.
Kenttä on suuri ja tasainen ja ilmatilaa on riittävästi.
Kenttä on suuri tasainen ruohoalue ja siinä on joka suuntaan paljon vapaata tilaa, joten skaalapurjekoneiden operointiin paikka on mitä mainioin. Sinne kentän laidalle ilmestyi 9.5. perjantai-illan kähmyssä auto ja peräkärry. Kaksi miestä hyppäsi ulos, rullasi auki kädessään pitämänsä käärön ja kiinnitti sen varikon vieressä olevan katoksen seinään. IGG Finland banderolli oli paikoillaan ja Ruotsinpyhtää Aerotow 2009 oli avattu! Loviisan Ilmailijoiden Heikki Astikainen toivotti pitkämatkalaiset tervetulleiksi ja sitten katselmoitiin paikat. Pekka Kakko Salosta oli myös parkkeerannut oman Motorhomensa kentän laidalle. Voi helkkari että oli hieno keli, tuuli heikkoa ja aurinko paistoi taivaalla. Paikalla saapuneet olivat Reinikan Juha ja Pajusen Arto Kuopiosta ja kohta pölypilven keskellä jarrutteli Espoolaisen Hannu ’Hank’ Vuorisen auto. Kuomut auki vaan ja koneita esiin!
Astikaisen Heikki ja Heikin kesäasunto kentän laidalla. Late oikealla esittelee ylpeänä Ranskalaisten lahjaa (Bidule) IGG maailmalle.
Pian kuului tuttu tuhina, kun PZL 104 Wilga käynnistyi ja veteli malttamattoman oloisena hinaussiimaa selässään kohti kentän keskustaa. Hank ja Arto kantelivat Pucahczia ja Lunakia kentälle samaan linjaan ja kohta Wilgan 100ccm King kiersi pannu punaisena ja veti skaalapurjekoneita Pyttiksen taivaalle. Keliä ei enää illalla oikein ollut. Siitä piti huolen vain muutaman kilometrin päässä loiskuva Itämeri, josta puhalsi tasainen ja viielä iltatuuli. Kaikesta huolimatta keikkaa tuli mukavasti ja kohta Juha Puchaczkin sai ilmaa siipiensä alle Arton ohjastaman BigLiftin perässä. Pekan ASK-21 oli vielä neitsyt, mutta tässä porukassa se menetettiin aika pian. Pekka löi narut kiinni, Arto työnsi BigLiftistä tikun eteen ja kohta ASK liiteli upeasti korkealla taivaalla. Pekka pyöritteli ASKia varmoin ottein ja kohta se taputuksien kera lasketutui nätisti yleisön eteen.
Pekka ja ASK-21 valmiina ensilennolle.
Pari tuntia vedettiin koneita ylös ja ajeltiin alamäkeä alas. Pian oli kello yhdeksän ja kentällä alkoi hiljaisuus. Sieltä tosin kuului edelleen vaimeaa ähkettä ja puhketta, koska joen varressa oleva sauna täyttyi IGG äijistä. Heikki oli tietysti pistänyt kiukaan kuumaksi vieraitaan varten. Pilkkopimeässä vielä paistettiin juustochiligrillimakkaraa nuotiolla ja otettiin punaviinit 40 vuotiaalle lennokkipojalle nimeltään Hank. Sitten painuttiin paikalliseen majataloon pitkälleen. Jos matkalla sattuikin olemaan pubi auki, niin ainakaan montaa ei otettu ennen punkaan kaatumista…
Kentän takana on sauna ja sen takana virtaa Kymijoki. Kuivalta näyttää, varsinkin terassilla...
Aamulla keiteltiin kahvit ja lähdettiin kentälle. Kaikki oli valmista ja samalla ensimmäiset autot saapuivat jo paikalle. IGG äijiä alkoi nousta ulos ja nostella skaalapurjekoneita ja hinauskoneita kentän laitaan. Se oli aivan luonnollista, koska tänään oli tarkoitus järjestää kaikkien aikojen skaalapurjekonetapahtuma Suomessa! Sellainen siitä oli tulossa, vaikka säätiedotus lupaili vähän haasteellista keliä. Aurinko kuitenkin paistoi, tuuli oli kohtalaista ja koneita nousi taivaalle hinauskoneiden perässä. Yksi ja toinen käytti konettaan ilmassa ennen klo 10.00 pidettävää Briefinkiä. Juha sitten huuteli porukan kassaan ja avasi tilaisuuden. IGG Finland oli perustettu muutama kuukausi aikaisemmin ja jäseniä oli jo 35 henkeä! Kaikkien kanssa oli meilailtu ja soiteltu, mutta naamat puuttuivat osalta. Siispä ensin esiteltiin itsemme ja paljastettiin myös nimimerkit lennunetissä. Ai tuoltako se näyttää… Päivän ohjelma oli yksinkertainen, kuten se on kaikissa IGG tapahtumissa: Jos kone on maassa, niin se pitää saada ilmaan. Jos kone on ilmassa, pidetään se siellä mahdollisimman kauan. Jos se kuitenkin päättää tulla alas, niin palataan kohtaan 1. Tällä ohjeella pistettiin ruletti pyörimään.
Klo 10.00 Briefing ja sitten taivaalle.
Arto ja IsoHissi (BigLift). Hank ja Matti ihmettelmässä.
Matin Habitchille ei valitettavasti löydetty sopivaa tuulirakoa ja ensilento jäi tekemättä.
Hankin Puchaczin pilotilla oli aikaa ottaa välillä torkut.
Homma rullasi mukavasti pari tuntia, mutta silmäkulmasta piti samalla seurailla lähestyvää rintamaa. Vaikka sen tiesi tulevan, niin mielessään toivoi, että se halkeaa ja hajoaa pieniksi palasiksi juuri tällä kohtaa. Sieltä se vaan lähestyi vääjäämättömästi. Puolen päivän aikoihin tipahti ensimmäinen pisara maahan. Se oli vaan joku hajapisara, eihän tuo pilvi edes näytä sadepilveltä… Kohta tuli toinen, kolmas ja sitten piti vetää pressuja koneiden päälle. Kaikki menivät sateensuojaan, paitsi Aatu, joka räimi lätkä pohjassa uudella Pilatus Portterillaan kaatosateessa! No, kohta tuli Aatukin herraseuraan katoksen lipan alle. Taivas muuttui harmaaksi ja alkoi tylsä odotus. Siinä ennätettiin vaihtaa kaikki kuulumiset ja syödä kylän ruokaravintolan kaikki pihvit. Osa porukasta joutui valitettavasti lähtemään kotiin valmistelemaan sunnuntain Äitienpäivää. Sadetta jatkui neljään asti, jolloin taivas yhtä-äkkiä aukesi. Pressut vedettiin nopeasti pois koneiden päältä ja ensimmäiset koneet olivat heti taivaalla. Tässähän on vielä aikaa!
Sade alkoi ja koneet peiteltiin.
Tuuli alkoi nousta ja tuntua hieman haasteelliseltakin. Aatu veti edelleen niin paljon kuin Portterista lähti, mutta muut alkoivat pikkuhiljaa maadoittamaan kalustoaan. Kohta tuuli niin, että koneita piti pidellä paikoillaan. Viimein se Aatukin luovutti ja taas odoteltiin. Aurinko paistoi, mutta tuuli aivan helkkaristi. Taas porukka harveni, mutta muutama sitkeä IGG äijä jaksoi odotella tuulen tyyntymistä. Se ei varsinaisesti tyyntynyt, mutta kuuden jälkeen illalla se alkoi olla siedettävissä lukemissa. Päätettiin ottaa hinutreenit. Juha kantoi kaiken nähneen ASH-26 kentälle ja levitteli sen 4,2m pitkän ja n. 4,5 painavan siipikaluston Aatun portterin kanssa samaan linjaan. Aatun Pilatus Portter veti 58Mvvs:n kanssa purtilon taivaalle pari kertaa kuin tyhjää vain, ja eipä Aatu sen enempää treeniä tarvinnutkaan. Mies ja kone ovat täysin valmiit IGG sessioihin.
Aatu ja Pilatus Porter. Juhis katselee ja Late taustalla keskittyy. Juhis on melkein koukussa...
Täältä tullaan, anna mennä vaan!
Lauri ’Late’ Toikan Bidulee, tai ’Bidee’ kuten ranskalaista lentokoneen irvikuvaa pojat tuttavallisesti kutsuvat, oli vielä hinuhommissa korkkaamaton. Niin taisi olla Latekin… 120ccm boxeri lyötiin tulille ja Late rullaili sen lähtöasemiin. Seuraavaksi tehtiin pieni hinaussuunnitelma ja eipä siinä kummempia jännitelty, vaan Late pisti kaasutikun eteen. Lyhyt kiihdytys, purjekone ilmaan ja Bidulee nosti keulaa kohti sen historian ensimmäistä hinausta. Vähän tiukan nousun ja muutaman äkkinäisen käännöksen jälkeen oltiin sitten korkealla. Purjekone irroitettiin ja molemmat tulivat alas. Ihan hyvin se meni, virheitä kertailtiin ja kohta oltiin taivaalla taas. Laten moottori kaipaili vähän säätöä ja komentaja julisti tauon paikalla.
Laten Bidulee. Taustalla laaditaan hinaussuunitelmaa. Juhan kädessä ASH 26.
Aatu, Hulkon Timo, Kurjen Juha-Pekka ja pari muutakin yleisön joukosta harmitteli, että Puchacz jäi sitten näkemättä ilmassa. Ne lensivät ennen kuin saavuttiin paikalle. Arton kanssa pidettiin lyhyt neuvottelu, kärrin kuomu aukaistiin ja jo pakatutut koneet nostettiin sieltä ulos. Kohta ne olivat linjassa kentällä. Edessä oli Arton BigLift 35ccm bensakoneella ja 7kg painollaan. Perässä oli 5.2m Puchacz 15,3 kilon painoisena. Alla kostea ja hieman pehmeä nurmikenttä ja yläpuolella Ruotsinpyhtään iltataivas, jonne molempien teki mieli… Ei kyllä onnistu, kuului sivulta, mutta Arto pisti hanat auki ja Juha kielen keskelle suuta. Ällistyttävän lyhyen lähtökiidon jälkeen puhku nousi siivilleen ja sinne taivaalle se vaan hitaasti mutta varmasti nousi. Siimat irti parissasadassa metrissä ja pikkupurjehduksen jälkeen oltiin alhaalla. Toisella keikalla taivaalla olikin sitten kaksi purjekonetta, koska Arton Hinuri sammui kesken kaiken. Molemmat liitelivät nätisit alas lähtöpaikalle.
Kuomu kiinni ja taivaalle.
Late sai Bidulen kuntoon ja sen jälkeen vedettiin puolen tusinaa hienoa vetoa n. 200-300m korkeuteen. Homma oli Latellakin hanskassa ja Bidulee osoittautui varsin hyväksi hinauskoneeksi. Sellaiseksi se on suunniteltukin, vaikka pojat sen ulkonäölle vähän hymyilivät. Tähän sitten päätettiin suomen suurin IGG tapahtuma kautta aikojen. Aurinko paistoi, tuuli oli heikkoa ja kaikki juuri siinä asennossa, kuin sen olisi pitänyt olla päivällä. Pölypilven keskellä näkyi perävaloja, kun Astikaisen Heikki IGG lippis päässään jäi katselemaan kentän reunalla poistuvia autoja. Eipä tiennyt Heikki, mitä sai aikaan. Tänne tullaan joka kevät uudestaan!