Menkijärvi Aerotow 16.4.2006
08.03.09
Soittelin Pääsiäisviikolla Pohjanmaan lennokkiporukoille ja metsästelin uuden ison Puchaczin runkoani. Suomeen saavuttuaan kesällä 2005 se siirtyi suoraan Pohjanmaalle. En itse asiassa ollut nähnyt koko runkoa, koska Vuorisen Hannu hoiteli tuolloin logistiikan kokonaan. Puchacz esiintyy tässä jutussa vain, koska siihen liittyvä soitto johti meidät Menkijärven kentälle 16.4. sunnuntaina ja aiheutti 2006 ensimmäisen kunnon hinaussession, ainakin allekirjoittaneelle. Vuorinen oli nimittäin huhupuheiden mukaan tulossa Ylistarolle Pääsiäisen viettoon. Mausteet olivat kasassa ja keiton tarjoilivat pohjanmaan kovat kaverit: Pikkusaaren Jukka, Laurin Juhani ja Hantulan Kimmo.
Keulassa Jukan Austeri ja perässä Hannun K-8
Siis Sunnuntai-aamuna kuudelta autoon Kuopiossa ja nokka kohti länttä ja Menkijärveä EFME. Matkaa oli n. 250km. Nissanin pikku citymaasturin takaosassa oli iso Wilga (3,2m), ASH-26 (4,2m), Arton CAP232 (1,4m) ja Rival Prima sähöliidokki (2,7m) ja lisäksi kaikki tarvittava muu roina, kuten pakit, radiot jne. Pelkääjän paikalla istui Kuopiolainen Pajusen Arto. Wilgasta piti purkaa moottori ja koulinki pois, että sen sai mahtumaan autoon. Se oli helppoa, koska moottori-sytytysakku- pakarit-servot –moottoripukki on yksi setti, joka irtoaa helposti ruuveilla ja kaikki sähköt on kasattu liittimillä.
Hannu ihmettelemässä Kuopiolaisten lastia.
Menkijärvelle saavuttiin kymmenen jälkeen ja auringosta nähtiin heti ensimmäiset merkit. Porukka saapui suurinpiirtein samaan aikaan ja kun pikakuulumiset oli vaihdettu, niin seuraavaksi perustettiin rullaustielle lentokonevarikko. Koneet purettiin autoista nopeasti ja noin tunnin kuluttua pärähti ensimmäinen hinuri käyntiin. Juhanin Piper Pawnee esitteli muutaman veret seisauttavan lentoliikkeen ja sitten kannettiin ensimmäiset purtiskat kiitotielle.
Varikko perustettiin kiitotielle.
Hannun K-8 kiinni Piperin peräkoukkuun (!) ja tikku eteen. Hannu muisti vasta korkealla, että hinaus tapahtuu peräkoukusta, mutta Juhanin osaamisella oli osuutensa siihen, että yleensä päästiin asiaa muistelemaan tuolla korkeudella. Äkkinäinen traktorikuski olisi ollut turvallaan hangessa, koska Hannun purtiskka nousi 'turvallisen' korkealle heti lähtökiidossa. Eipä saatu vedettyä Piperin pyrstöä ylös joten siitä tuli heti kunnon keikka. Kaikki pääsivät kokeilemaan Pääsiäisen hinausherkkua heti aamupäivällä sillä Juhani urakoi Piperillä ja Jukan Austerilla keskeytyksettä. Keikkaa pukkasi ja muutama termiikki löytyi. Itse sain heti alle n. puolen tunnin termiikkikeikan. Ai että oli hunajaa! ASH-26:ssa on sisäänvedettävä laskuteline, ja servon työntövarsi päätti pehmetä heti aamusta. Se johti siihen , että ensimmäisessä laskussa pyörän lukitus petti ja asfaltilla liuttiin pyöräluukkujen varassa. Loput keikoista tein niin, että virittelin pyörän ulos lähtökiidon ajaksi ja laskun tein lumelle pyörä sisällä. Homma toimi hyvin siihen asti kunnes iltapäivällä toinen luukuista irtosi ja runko haukkasi lunta sisään laskussa. Eipä se haitannut enää, koska sain nauttia siihen mennessä noin viidestä kunnon termiikkikeikasta.
Juhani urakoi Piper Pawneella koko päivän.
Puolenpäivän aikaan paisteltiin makkaraa ja levähdettiin hetki. Lennättäminen on kova laji! Keskittyminen ja touhuaminen vaatii välillä palautumista. Sitäpaitsi nyt se vasta alkoi minun kohdaltani. Uudella Wilgalla on lennetty aikaisemmin muutama koelento ja tehty yksi hinaus, joka piti keskeyttää heti lähdön jälkeen lumikuuron vuoksi. Perässä roikkui silloin pienehkö Alpina ja nyt pitäisi vetää taivaalle vajaa kahdeksankiloinen monsteri! Otin varmuuden vuoksi yhden makkaraan lisää, että pysyy energiat kohdallaan!
Välillä huilattiin ja paistettiin makkaraa.
Siispä Wilga kiitotielle ja kone käyntiin. 100cc King hyrrää kuin kissa kahdella pytyllä ja pyörii uskomattoman tasaisesti pienellä tyhjäkäynnillä 30x10 Menzin painavalla puupotkurilla. Moottori on suoraan kiinni rungossa ilman mitään vaimennuksia. Tukeva ote rungosta, kaasu täysille ja mosa lämpimäksi. Koelento ja lasku, kaikki hyvin ja sitten siimat kiinni.
8kg purjekone perässä ja edessä kiitotien kapea ränni!
Perään asettui Jukan Ka 6 koko komeudessaan. Huhhuh, edessä kapea kiitotien ränni, takana 8 kiloa purtsikkaa ja perääntymisen mahdollisuutta ei ole! Siispä tikku eteen, jalkaa vasemmalle, koska vääntää aivan helkkaristi, Jukan Ka 6 nousee ilmaan ja sitten kevyt veto. Wilga nousee vähän liian pystyyn ja vääntää oikealle, mutta Kingi vetää kaluston ilmaan eleettömästi ja päättäväisesti. Nokkaa vähän alas ja loiva kaarto vasemmalle tuuleen ja yhdistelmä menee kuin juna kohti sinistä taivasta. Tässä kohti voisi pistää kellon seis ja nautta lopun päivää. Yhdistelmä kulkee lähes ajatuksen tavoin reilulla puolella kaasulla ja muutaman rauhallisen kaarron jälkeen Jukka irroittaa sopivalla korkeudella. Ensimmäinen kunnon hinaus Wilgalla oli takana ja ikinä en vielä ole vetänyt noin isoa purjekonetta!
Ensimmäinen kunnon hinaus on takana!
Sitten tehtiin lähes rutiinilla muutama uusi hinaus ja perässä oli vuorotellen Jukka ja Hannu. Kerta kerran jälkeen homma onnistui paremmin ja Wilga alkoi hitsautua yhdeksi lentäjän kanssa. Veto on eleetön mutta voimakas ja perässätulijan voi unohtaa täysin. Se kun ei vaikuta oikein millään tavalla koneen kulkuun. Ei ihme, että maailmassa on aika monta Frischin Wilgaa veturitehtävissä. En edes tarvinnut eri trimmejä hinaukseen, vaikka veto tapahtuu katolta kaukana moottorin vetolinjasta.
Laskuissa oli vielä hapuilua. Tämä uusi Wilga tulee alas niin kuin leija ja edellisen 'tykinkuulawilgan' jälkeen on vaikea totutella siihen, että kun tekee loppuvedon, niin sellainen myös tulee. Aloitin aina loppuvedon liian ylhäällä ja vauhti loppui ennenkuin oltiin kosketusetäisyydellä. Pienellä lisäkaasulla sain koneen 'liian' pehmeasti alas ja sivuvastaisessa tuulessa kannuspyörä jäi täysin tehottomaksi. Nokka kääntyi loppurullauksessa tuuleen ja laskut päättyivät pehmeään reunapenkkaan. Se ei haitannut muuten mitään, mutta pikku niiauksen jälkeen kuiturakenteinen kannuspyörän varsi päätti katketa ja siihen loppuivat hinaukset sillä kertaa.
Juhani urakoi aivan loistavan päivän loppuun asti ja hinauskeikkoja tuli ainakin 25 kappaletta. Päivän päätteeksi paikalliseen ilmatilaan ilmestyi kurkia muuttomatkallaan. Jukka pyöri komeasti yhden kurjen kanssa samassa termiikissä ja seilaili lopuksi ison kurkiauran kanssa kohti pohjoista.
Kiitoksia Pohjalaisille upeasta Aerotow avauksesta 2006. Tätä herkkua pitää saada lisää! Lisää kuvia tapahtumasta löytyy Kuopion Lennokkikerho KIHUN:n sivuilta.
Juha Reinikka
Takaisin alkuun
Keulassa Jukan Austeri ja perässä Hannun K-8
Matkaan!
Siis Sunnuntai-aamuna kuudelta autoon Kuopiossa ja nokka kohti länttä ja Menkijärveä EFME. Matkaa oli n. 250km. Nissanin pikku citymaasturin takaosassa oli iso Wilga (3,2m), ASH-26 (4,2m), Arton CAP232 (1,4m) ja Rival Prima sähöliidokki (2,7m) ja lisäksi kaikki tarvittava muu roina, kuten pakit, radiot jne. Pelkääjän paikalla istui Kuopiolainen Pajusen Arto. Wilgasta piti purkaa moottori ja koulinki pois, että sen sai mahtumaan autoon. Se oli helppoa, koska moottori-sytytysakku- pakarit-servot –moottoripukki on yksi setti, joka irtoaa helposti ruuveilla ja kaikki sähköt on kasattu liittimillä.
Hannu ihmettelemässä Kuopiolaisten lastia.
Menkijärvelle saavuttiin kymmenen jälkeen ja auringosta nähtiin heti ensimmäiset merkit. Porukka saapui suurinpiirtein samaan aikaan ja kun pikakuulumiset oli vaihdettu, niin seuraavaksi perustettiin rullaustielle lentokonevarikko. Koneet purettiin autoista nopeasti ja noin tunnin kuluttua pärähti ensimmäinen hinuri käyntiin. Juhanin Piper Pawnee esitteli muutaman veret seisauttavan lentoliikkeen ja sitten kannettiin ensimmäiset purtiskat kiitotielle.
Varikko perustettiin kiitotielle.
Hinaukset käyntiin
Hannun K-8 kiinni Piperin peräkoukkuun (!) ja tikku eteen. Hannu muisti vasta korkealla, että hinaus tapahtuu peräkoukusta, mutta Juhanin osaamisella oli osuutensa siihen, että yleensä päästiin asiaa muistelemaan tuolla korkeudella. Äkkinäinen traktorikuski olisi ollut turvallaan hangessa, koska Hannun purtiskka nousi 'turvallisen' korkealle heti lähtökiidossa. Eipä saatu vedettyä Piperin pyrstöä ylös joten siitä tuli heti kunnon keikka. Kaikki pääsivät kokeilemaan Pääsiäisen hinausherkkua heti aamupäivällä sillä Juhani urakoi Piperillä ja Jukan Austerilla keskeytyksettä. Keikkaa pukkasi ja muutama termiikki löytyi. Itse sain heti alle n. puolen tunnin termiikkikeikan. Ai että oli hunajaa! ASH-26:ssa on sisäänvedettävä laskuteline, ja servon työntövarsi päätti pehmetä heti aamusta. Se johti siihen , että ensimmäisessä laskussa pyörän lukitus petti ja asfaltilla liuttiin pyöräluukkujen varassa. Loput keikoista tein niin, että virittelin pyörän ulos lähtökiidon ajaksi ja laskun tein lumelle pyörä sisällä. Homma toimi hyvin siihen asti kunnes iltapäivällä toinen luukuista irtosi ja runko haukkasi lunta sisään laskussa. Eipä se haitannut enää, koska sain nauttia siihen mennessä noin viidestä kunnon termiikkikeikasta.
Juhani urakoi Piper Pawneella koko päivän.
Puolenpäivän aikaan paisteltiin makkaraa ja levähdettiin hetki. Lennättäminen on kova laji! Keskittyminen ja touhuaminen vaatii välillä palautumista. Sitäpaitsi nyt se vasta alkoi minun kohdaltani. Uudella Wilgalla on lennetty aikaisemmin muutama koelento ja tehty yksi hinaus, joka piti keskeyttää heti lähdön jälkeen lumikuuron vuoksi. Perässä roikkui silloin pienehkö Alpina ja nyt pitäisi vetää taivaalle vajaa kahdeksankiloinen monsteri! Otin varmuuden vuoksi yhden makkaraan lisää, että pysyy energiat kohdallaan!
Välillä huilattiin ja paistettiin makkaraa.
Wilga tulikasteessa
Siispä Wilga kiitotielle ja kone käyntiin. 100cc King hyrrää kuin kissa kahdella pytyllä ja pyörii uskomattoman tasaisesti pienellä tyhjäkäynnillä 30x10 Menzin painavalla puupotkurilla. Moottori on suoraan kiinni rungossa ilman mitään vaimennuksia. Tukeva ote rungosta, kaasu täysille ja mosa lämpimäksi. Koelento ja lasku, kaikki hyvin ja sitten siimat kiinni.
8kg purjekone perässä ja edessä kiitotien kapea ränni!
Perään asettui Jukan Ka 6 koko komeudessaan. Huhhuh, edessä kapea kiitotien ränni, takana 8 kiloa purtsikkaa ja perääntymisen mahdollisuutta ei ole! Siispä tikku eteen, jalkaa vasemmalle, koska vääntää aivan helkkaristi, Jukan Ka 6 nousee ilmaan ja sitten kevyt veto. Wilga nousee vähän liian pystyyn ja vääntää oikealle, mutta Kingi vetää kaluston ilmaan eleettömästi ja päättäväisesti. Nokkaa vähän alas ja loiva kaarto vasemmalle tuuleen ja yhdistelmä menee kuin juna kohti sinistä taivasta. Tässä kohti voisi pistää kellon seis ja nautta lopun päivää. Yhdistelmä kulkee lähes ajatuksen tavoin reilulla puolella kaasulla ja muutaman rauhallisen kaarron jälkeen Jukka irroittaa sopivalla korkeudella. Ensimmäinen kunnon hinaus Wilgalla oli takana ja ikinä en vielä ole vetänyt noin isoa purjekonetta!
Ensimmäinen kunnon hinaus on takana!
Sitten tehtiin lähes rutiinilla muutama uusi hinaus ja perässä oli vuorotellen Jukka ja Hannu. Kerta kerran jälkeen homma onnistui paremmin ja Wilga alkoi hitsautua yhdeksi lentäjän kanssa. Veto on eleetön mutta voimakas ja perässätulijan voi unohtaa täysin. Se kun ei vaikuta oikein millään tavalla koneen kulkuun. Ei ihme, että maailmassa on aika monta Frischin Wilgaa veturitehtävissä. En edes tarvinnut eri trimmejä hinaukseen, vaikka veto tapahtuu katolta kaukana moottorin vetolinjasta.
Laskuissa oli vielä hapuilua. Tämä uusi Wilga tulee alas niin kuin leija ja edellisen 'tykinkuulawilgan' jälkeen on vaikea totutella siihen, että kun tekee loppuvedon, niin sellainen myös tulee. Aloitin aina loppuvedon liian ylhäällä ja vauhti loppui ennenkuin oltiin kosketusetäisyydellä. Pienellä lisäkaasulla sain koneen 'liian' pehmeasti alas ja sivuvastaisessa tuulessa kannuspyörä jäi täysin tehottomaksi. Nokka kääntyi loppurullauksessa tuuleen ja laskut päättyivät pehmeään reunapenkkaan. Se ei haitannut muuten mitään, mutta pikku niiauksen jälkeen kuiturakenteinen kannuspyörän varsi päätti katketa ja siihen loppuivat hinaukset sillä kertaa.
Hieno päivä!
Juhani urakoi aivan loistavan päivän loppuun asti ja hinauskeikkoja tuli ainakin 25 kappaletta. Päivän päätteeksi paikalliseen ilmatilaan ilmestyi kurkia muuttomatkallaan. Jukka pyöri komeasti yhden kurjen kanssa samassa termiikissä ja seilaili lopuksi ison kurkiauran kanssa kohti pohjoista.
Kiitoksia Pohjalaisille upeasta Aerotow avauksesta 2006. Tätä herkkua pitää saada lisää! Lisää kuvia tapahtumasta löytyy Kuopion Lennokkikerho KIHUN:n sivuilta.
Juha Reinikka
Takaisin alkuun